Veden varassa
 
Monet lastensa kristillisestä kasvatuksesta huolta kantavat vanhemmat, opettajat ja jopa seurakuntien työntekijät aiheuttavat tietämättään suurta vahinkoa lasten uskolle. He kertovat Raamatun kertomuksia lapsille siten, että niistä muodostuu lasten mielessä satuja. Joulupukki, keijut, hammaspeikot ja Nooa-setä ovat kaikki jännittäviä olentoja, joihin ei aikuisena enää tarvitse uskoa. Tähän tulokseen tuli R. Doolan tutkiessaan sitä, miten Nooan arkki ja vedenpaisumus esitetään lapsille.1 Hän teki myös havainnon, että monet pastorit ja pyhäkoulun pitäjät eivät itse uskoneet, että vedenpaisumus on todella tapahtunut. Heidän mielestään Nooan arkkia ei todellisuudessa ole ollut olemassa. Monet lasten kirjojen tekijät ajattelevat samoin. Ei siis ihme, että värikkäästi kuvitetut lasten Raamatut ovat satukirjoja kuvituksensa puolesta. Arkki on kuvattu pieneksi veneeksi, jossa näkyy muutama kirahvin ja elefantin pää ja soutajana Nooa pitkän partansa kanssa.

 

564823.jpg

 Lastenkirjoissa Nooasta ja vedenpaisumuksesta tehdään satu. Nämä näkyy selvästi mm. siitä, miten kuvitus tehdään. Yllä oleva kuva on kirjasta: "Lapsen ensimmäinen Raamattu" (SLEY-Kirjat)


Kun lasten vanhemmilta kysytään, mitä he tietävät Nooan arkista, on vastauksena lähes aina vain ihmettelevä katse. Vedenpaisumus oli maailmanhistorian suurin mullistus. Se muotoili maapallon pinnan uudelleen, muutti ilmasto-olosuhteet ja sen myötä koko ekologisen rakenteen, poisti osittain maapallon ympärillä olleen suojavyöhykkeen ja tuhosi Nooan perhettä ja arkissa mukana olleita eläimiä lukuunottamatta kaikki maan pinnalla elävät, happea hengittävät oliot. Miksi tästä tärkeästä historiamme vaiheesta tiedetään tai halutaan tietää niin vähän?

 

Tietämättömyys syynä epäuskoon

Kehitysopin uskottavuuden lisäämiseksi Jumalan olemassaolo ja Raamatun sanoma vedenpaisumuksesta halutaan mitätöidä. Niistä tehdään huvittava kertomus - aivan kuten ennen vedenpaisumusta ihmiset pitivät ennusteita tuhotulvasta Nooan höpötyksinä. Raamatussa verrataan ennen vedenpaisumusta eläneiden ihmisten itsekkäitä elintapoja nykyisiin mm seuraavasti: "Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. (Luuk. 17:26-27)

Useimmille vedenpaisumuksen vastustajille on yhteistä myös se, että he uskottelevat mannerten, vuoristojen ja ilmastovyöhykkeiden olleen samat kuin nykyään. Heille on tärkeää se, että ihmiset eivät näe kerrostuneiden maalajien syntyä vedenpaisumuksen seurauksena vaan hitaana, satoja miljoonia vuosia kestäneenä kasautumisena.

Yhä useammat tiedemiehet ja tutkijat ovat kuitenkin päätyneet toteamukseen - uskoivat he Raamatun tai eivät - että maan pintakerrokset ovat todisteena tuhotulvasta.

Monet asiantuntijat tutkivat nyt niitä olosuhteita, jotka vallitsivat ennen vedenpaisumusta ja niitä pulmia, joihin Nooa joutui etsimään toimivia ratkaisuja valmistautuessaan yhteiselämään tuhansien eläinten kanssa. Ilmoituksensa mukaan Jumala johdatti arkkiin valitsemansa eläimet. Nooa johti sekä arkin rakentamista että sen varustamista yli vuoden kestävää vedenpaisumusta varten.

 

 

564824.jpg


Jos tänään saisimme tiedon koko maailmaa kohtaavasta tulvasta, joka tulisi peittämään maan n. vuoden ajaksi, niin mitä tekisimme? Arkin, joka pelastaisi mahdollisimman monta eläintä ja ihmistä tuon mullistuksen yli. Tiedämme jo kokemuksesta, että sukupuuttoon kuollutta eläinlajia ei pystytä herättämään uudelleen henkiin. Siksi lajin säilymisen kannalta on tärkeää, että ainakin yksi eläinpari säilyy jatkamaan lajia. Tämä oli Jumalan ratkaisu, kun hän tuhosi luomansa kauniin maailman ihmisen pahuuden tähden. Nooan suuri, vetten päällä kelluva arkki, oli yksinäinen aavalla ulapalla, mutta se vei tärkeän lastin uuteen maailmaan.

Arkki oli mestariteos

Yli kahdenkymmenen vuoden ajan arkin olosuhteita ja eläinten kuljetusta ja kasvatusta tutkinut tri John Woodmorappe pyrki selvittämään tieteellisellä tarkkuudella sen, miten arkki mahdollisesti varustettiin ja miten siellä saatettiin elää yli vuoden ajan.3 Tästä tutkimuksesta saamme seuraavia mielenkiintoisia tietoja.

Lattiapinta-alaltaan arkki vastasi lähes 600 rautatievaunun alaa. Puusta tehty arkki painoi todennäköisesti n. 4 milj. kg. Lähtökunnossa sen paino saattoi ylittää 11 milj.kg. Arkin tilavuuteen nähden sen kokonaispaino olisi voinut olla 17 milj. kg. Arkki kellui arvioidun lastin kanssa n. 7 m:n syvyydessä. Raamatun mukaan vesi nousi n. 8 m yli korkeimpien vuorien.

Arkin kolmelle, n. 5 metriä korkealle kannelle tuli valo ympäri arkkia kiertävästä ikkunarivistöstä. Raamatun mukaan ikkunoiden korkeus oli n. 50 cm. Näin niiden yhteinen pinta-ala olisi ollut lähes 150 m2 , eli n.4,6% arkin lattia-alasta.

 

Matkaeväitä oli riittävästi

Miten 8 henkilöä ehtii ruokkia, juottaa ja huoltaa suuren eläinmäärän ja siivota niiden oleskelutilat? Tähän haettiin opastusta ja käytännön kokemusta eläintarhoista, eläinkasvattamoista, eläinlaboratorioista ja suurilta karjatiloilta sekä sirkuksista.4

Tutkimusten mukaan lähes kaikilla eläimillä on kyky vaipua horrostilaan. Jotkut aloittavat talviunen valaistuksen vähetessä ja lämpötilan laskiessa. Ravinnon tarve on tällöin hyvin pieni ja huollon tarve olematon. Ruuan eläinkohtainen tarve vaihtelee suuresti. Matelijat kuluttavat vain n. kymmenesosan siitä mitä nisäkkäät vaativat.

Kuivatulle ravinnolle oli todennäköisesti varattu säilytyspaikat lähellä ruokittavia. Kuivatun ravinnon päivittäinen tarve saattoi olla yli 50.000 kg.

Tuoretta ravintoa säilytettiin todennäköisesti mm. saven sisällä, hunajassa ja syltyissä, kuten nykyäänkin alkukantaisten kansojen keskuudessa. Tuoreravintoa säilytetään myös elävässä muodossa, joista vielä tunnettuja ovat madot, toukat, kilpikonnat ja kalat. Hyönteissyöjiä voidaan ravita siten, että ruoka ripotellaan veden pinnalle, josta eläimet sen sieppaavat. Kaikkiin esitettyihin arkin oletettuihin pulmiin on löytynyt ratkaisut koetiloilla ja eläinlaboratorioissa.

 

564825.jpg

Suurin osa eläimistä on rottaa pienempiä. Laskettu keskikoko arkissa vastaisi karitsan kokoa. Arkkiin tulleet eläimet olivat todennäköisesti nuoria. Niiden tehtävänä oli vedenpaisumuksen jälkeen lisääntyä ja täyttää uusi maailma. Arkissa eläimiä varten saattoi olla varattuna itsepuhdistuvia häkkejä, joiden lähelle kuivattu ravinto oli sijoitettuna.


 

Siivous ja hajuhaitat

Nykyisissä eläintarhoissa ja -kasvattamoissa lantaa ei poisteta eläintiloista tai siivous tehdään vain ajoittain. Joissakin suursikaloissa alusta siivotaan vain kerran vuodessa. Kanaloissa ulosteiden annetaan kertyä monen vuoden ajan ja ne kuivuvat kovaksi kerrokseksi, joka toimii hajuttomana lattiapintana. Kanien kasvattajat puhdistavat häkit kerran vuodessa. Joidenkin maatilojen tallit puhdistetaan talviaikana vain kerran. Sahanpurun ja turpeen lisääminen eläintilan lattialle pitää tilan kuivana ja hajuttomana.

Monissa suurissa eläinkasvattamoissa ilmanvaihtoa säädellään valoaukkojen avulla. Tuore ilma johdetaan kanavia pitkin ylhäältä alas ja lämminnyt ilma johdetaan ikkuna-aukkojen kautta ulos. Tämä käytäntö saattoi olla sopiva myös arkissa. Tehokkaalla ilmanvaihdolla estettiin kaasujen haittavaikutukset ja lämpötilan kohoaminen.

 

564826.jpg


Kolmikerroksinen, lähes 150 metriä pitkä arkki on täynnä lokeroita, joihin eläimet majoittuivat. Arkkiin johti yksi ovi, jonka Jumala itse sulki, kun hänen valitsemansa eläimet olivat Nooan perheen kanssa ehtineet arkkiin. Piirroksessa ihmiset ovat oikeassa mittasuhteessa.

Arkin valaistusolosuhteet olivat käytännön toimia varten todennäköisesti hyvät _ aivan nykyisten eläinkasvattamoiden luokkaa. Osa eläimistä vaati riittävää hämäryyttä ja sopivan viileitä olosuhteita vaipuakseen horrostilaan. Arkin alin kansi oli tähän tarkoitukseen todennäköisesti sopivin.

Hämärän ja pimeän aikana tarvittiin keinovaloa. Kiinassa ja Japanissa käytetään vielä tänäänkin luonnonvaloja, joista tunnetuimmat ovat tulikärpäs- ja kiiltomatolyhdyt sekä fosfori- ja bakteeritoiminnan aikaansaama valaistus. Luonnollisesti kynttilät, öljylyhdyt ja soihdut ovat käytössä tarpeen mukaan

Arkin ulkopuolella vellovien vesimassojen suolaisuus oli todennäköisesti niin alhainen, että kasvit ja niiden siemenet saattoivat säilyä hyväkuntoisina veden varassa. Tämä takasi sen, että uuden maailman pintakerrokset olivat valmiit kasvamaan uutta vihreyttä arkin mukana tulevien eläimien ja ihmisten käyttöön.

 

564827.jpg 

 

Arkin suuruudesta saa hyvän kuvan kun vertaa sen lattiapinta-alaa junan tavaravaujen pinta-alaan. Lähes 600 tavaravaunua olisi mahtunut arkin sisälle. Lattiapinta-alalle olisi mahtunut yli 33 tenniskenttää.


Tärkeä lasti

Laivanrakennuksen asiantuntijat pitävät kaikkea Raamatun antamaa, arkkiin liittyvää tietoa osoituksena siitä, että ohjeet olivat todella asiantuntijan antamat ja käytännössä toimivat.

Tänään olemme huolissamme eläinlajien sukupuuttoon kuolemisesta. Uusien lajien syntymistä ei kukaan ole voinut todeta vaikka kehitysopin mukaan näitä koko ajan ilmestyy. Tiedemiehet ja tutkijat eivät ole pystyneet herättämään kadonneita eläinlajeja uudelleen henkiin. Eri puolille maailmaa on perustettu geenipankkeja, joihin pyritään keräämään häviämisen vaaravyöhykkeellä olevia kasvi- ja eläinlajeja. Nyt tiedämme, kuinka tärkeää on lajin perimän säilyttäminen. Ymmärrämme myös kuinka tärkeän tehtävän Jumala Nooalle uskoi. Jumala halusi antaa ihmisille uuden mahdollisuuden ja täyttää syntiin langenneelle Eevalle ja Aadamille sekä heidän kauttaan koko ihmiskunnalle antamansa lupauksen ihmiskunnan Lunastajasta.

"Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä". (Room.4:16)

 

KP 1) CN.3.3.1997, 2) The Genesis Flood/s 63, 3) Noah's ark/A Feasibility Study,
4) Noah's Ark/Chapter 4