11. Huudin suura (11:25-34, 11:36-49)
Me lähetimme Nooan kansansa luo sanomaan: "Minä olen teille tullut selkeä varoittaja: älkää palvoko muuta kuin Jumalaa. Pelkään teidän puolestanne tuskallisen päivän rangaistusta." Hänen kansansa uskottomat johtajat vastasivat: "Meistä sinä olet vain ihminen ja sinua seuraa vain pohjasakka. Meistä te ette ole missään suhteessa meitä parempia, vaan me pidämme teitä valhtelijoina!" Nooa vastasi: Kansani, mitä arvelette: jos minä saisin selkeän todistuksen Herraltani, ja Hän antaisi minulle armonsa, voisinko minä pakottaa teidät uskomaan siihen vastoin tahtoanne, jos olisitte sokeita? Kansani, en minä pyydä teiltä siitä rahaa. Palkitsemiseni on yksin Jumalan asia, enkä minä aja pois niitä, jotka uskovat. He kohtaavat Herransa. Minusta te olette tietämättömiä ihmisiä. Kansani, kuka auttaisi minua Jumalaa vastaan, jos ajaisin heidät pois? Ettekö ota varoitusta huomioon? En minä väitä teille, että Jumalan aarrekammiot kuuluisivat minulle tai että tietäisin salatun, enkä väitä olevani enkeli, mutta en myöskään sano niille, joita te halveksitte, ettei Jumala anna heille mitään hyvää. Jumala tietää parhaiten, mitä heidän mielessään liikkuu. Silloinhan olisin väärintekijä." He vastasivat: "Nooa, sinä olet kiistellyt meidän kanssamme jo tarpeeksi kauan: näytä nyt meille se, millä olet meitä uhannut, jos puhut totta." Nooa vastasi:"Jumala näyttää sen teille, jos tahtoo, ettekä te voi sitä silloin välttää. Jos Jumala tahtoo teitä eksyttää, eivät neuvoni auta teitä, vaikka tahtoisinkin teitä neuvoa. Hän on teidän herranne, ja Hänen luokseen teidän on palattava."

 

Nooalle annettiin ilmoitus:"Sinun kansastasi ei usko kukaan muu kuin ne, jotka jo uskovat. Älä siis menetä toivoasi heidän tekojensä takia. Rakenna laiva meidän nähtemme ja meidän ohjeittemme mukaan. Älä koita puhua Minulle niiden puolesta, jotka tekivät väärin: heidät hukutetaan." Hän rakensi laivaa, ja aina kun joukko hänen kansaansa kulki ohi, he pilkkasivat häntä. Nooa sanoi: "Jos te nyt pilkaatte mietä, pilkkaamme me vielä teitä samalla tavalla. Te saatte tietää, ketä häpeällinen rangaistus kohtaa ja kenen päälle laskeutuu ikuinen rangaistus." Sitten käskymme tuli, ja uuni kiehui yli reunojensa. Silloin me sanoimme Nooalle: "Lastaa laivaasi kaikkia eläimiä pari, perheesi - paitsi ne, joista jo on tullut käsky - ja ne, jotka uskovat." Mutta vain harvat uskoivat hänen kanssaan. Nooa sanoi: "Nouskaa siihen. Kulkekoon ja seisahtukoon se Jumalan nimeen. Herrani on Anteeksiantava, Armelias." Laiva kuljetti heitä vuorenkorkuisten aaltojen halki, ja Nooa huusi pojalleen, joka oli jättäytynyt syrjään: "Poikani, nouse laivaan meidän kanssamme äläkä jää uskottomien luo!" Hän vastasi "Minä nousen vuorelle, joka kyllä suojelee minua vedeltä", mutta Nooa sanoi: "Tänään mikään ei voi suojella ihmistä Jumalan käskyltä; vain Hän itse voi armahtaa jonkun." Silloin aalto kohosi heidän väliinsa ja Nooan poika jäi hukkuvien joukkoon. Viimein kuului ääni: "Maa, nielaise vetesi" ja "Taivas, pidätä sateesi." Vesi laski, ja asia oli saatettu loppuunsa. Laiva tarttui Dzudi-vuoreen, ja silloin kuului ääni: "Kirottuja olkoot väärintekijät." Nooa huusi Herraansa: "Herrani, poikani kuului perheeseeni, mutta uhkauksesi oli tosi. Sinä olet paras rankaisija." Jumala vastasi: "Nooa, ei hän ollut sinun perhettäsi. Sinun ei ollut hurskasta puhua näin. Älä pyydä minulta sellaista, mitä et voi tietää. Minä varoitan sinua olemasta tietämätön." Nooa vastasi: "Herrani, minä turvaudun Sinuun, etten pyytäisi sellaista, mitä en tiedä. Ellet Sinä anna minulle anteeksi ja armahda minua, joudun minäkin perikatoon." Silloin kuului ääni: "Nooa, laskeudu laivasta meidän rauhamme kanssa ja olkoon sinun mukanasi siunauksemme sinulle ja niille kansoille, jotka ovat kanssasi, ja kansoille, joiden annamme jonkin aikaa nauttia, ennen kuin heitä kohtaa tuskallinen rangaistus." Tämä on kertomus salatusta, jonka ilmoitamme sinulle. Et sinä eikä kansasi tiennyt sitä aikaisemmin. Ole siis kärsivällinen: jumalaapelkäävät menestyvät lopussa.

 

Nooan me lähetimme kansansa luokse. Hän eli sen parissa viittäkymmentä vuotta vaille tuhat vuotta; sitten myrsky vei hänen väärämielisen kansansa. Me pelastimme hänet ja muut laivassa olleet ja teimme heistä esikuvan kaikille ihmisille.

 

54. Kuun suura (54:9-17)
Nooan kansa kielsi lähettiläänsä ennen heitä. He kielsivät palvelijamme ja sanoivat: "Hän on hullu!", ja moittivat häntä. Nooa rukoili Herraansa: "Minut on lyöty; auta minua!" Me avasimme taivaan portit ja päästimme alas ryöppyävän sateen ja nostimme maasta lähteitä, ja vedet kohtasivat säädetyn käskyn mukaisesti. Me kannoimme Nooan laivassa, joka oli rakennettu laudoin ja nauloin. Se kulki meidän silmiemme alla. Tämä oli palkkio sille, johon ei uskottu. Me jätimme sen merkiksi; mutta ottaako kukaan varoitusta vastaan? Millainen olikaan rangaistukseni ja varoitukseni! Olemmehan tehneet Koraanin helpoksi, jotta se olisi varoitus: mutta ottaako kukaan varoitusta vastaan?