Kävimme kylässä Kirsin luona. Ensimmäisen kerran osoitin selvästi sen, että erotan jo perheeni vieraista. Kirsi tuli nyt liian lähelle säätäessään babysitterin selkänojaa ja en voinut mitään, minulta tuli itku. Viime kerralla kylässä käydessämme istuin Kirsin sylissä, eikä se silloin pelottanut yhtään. Nyt se ei enää tullut kuuloonkaan. Katsoin äitiäni hädissäni "auta, pelasta minut!" Kirsi meni piiloon keittokomeroon, mutta minä kuulin hänen äänensä, ja sekin oli aivan yhtä pelottavaa!, vaikka istuinkin tuolloin jo äitini sylissä. He nauroivat minulle! olin kuulemma aivan hassu! Kirsin lapsia Samppaa ja Mikua en pelännyt lainkaan, vaan seurasin heitä hellittämättä. Täytyyhän minun tietää, mitä lapset täällä oikein puuhailevat!