Isin ja äidin paikka ON sohvalla, poistuminen sieltä ON KIELLETTY! tuumaa meidän pieni vahti. Amir on jostain syystä tullut siihen lopputulokseen, että poistumista hänen välittömästä näköpiiristä ei sallita. Ei auta äidin huhuilla keittiöstä, että "Kulta menee vain hetki, tulen pian, laitan vain kahvin tulemaan", tai isin sanoa "Odota, Habibi, isi pesee vain hampaat!" Ei käy! Pieni mies aloittaa, armottoman parkumisen. Samalla hän ponnistelee kaikin voimin eteenpäin etsimään minne kauas maailman ääriin perhe onkaan kadonnut?? Pikku Amir on jo päässyt puolitiehen olohuoneesta keittiön suuntaan, kun kahvi on valumassa ja isin hampaat puhtaat... äiti nappaa pojan kainaloonsa ja asettelee uudelleen lelut leikkimatolle ja Pikku Amirin keskelle leluja... Leikit jatkuvat rattoisasti... ainakin siihen asti, kun jompikumpi poistuu hakemaan kupin kahvia keittiöstä! "Enkö minä nyt jo sanonut... Että poistua EI SAA!" tuntuu pieni mies itkevän!

-"Tutustun viljatuotteisiin! Se on leipätikku!"