Matka isin kotimaahan lähestyy... ja matka suunnittelua on jo osittain tehtykin. Amsku ei asiasta tietenkään ole millään tavoin tietoinen. Jännittää kuitenkin vähän kaikki, lentomatka on suhteellisen pitkä, joten vaikka pikku Amsku onkin osittaisella rintaruokinnalla, täytyy matkalle kuten myös lentomatkalle varata purkeittain vauvan ruokaa. Paikanpäällä on hiukan kyseenalaista löytyykö sieltä lainkaan pienelle miehelle vatsankestävää ruokaa, luulempa ettei pelkkä leipä ja riisi riitä pitämään pikku Amiria tyytyväisenä!

Muutenkin, koska matkamme ei suuntaudu mihinkään lomaparatiisiin, on meidän oltava todella varovainen kaiken ruuan ja juoman suhteen. Onpa isikin vieraantunut kotimaansa bakteerikannasta sen verran että on usein matkoillaan sairastunut sitkeisiin vatsatauteihin! Isi onkin päättänyt teurastuttaa kokonaisen lehmän ihan vain että tuo ruokapuoli tulee kerralla kuntoon... heh! Eikä siis tarvitse ostaa lihaa kaduilla olevista lihapuodeista! Äiti sanoikin, että "jos liha tulee paikalle omin jaloin se kernaasti saa jäädä syömättä..." ja että "isin pitää muistaa, että äiti on tottunut hakemaan kaupasta valmiiksi paloitellun ja siististi paketoidun lihapaketin!" Isi sanoi, ettei äidin tarvitse huolehtia asiasta lainkaan, kunhan vain osallistuu ruokailutapahtumaan, hän hoitaa kaiken ja siskonsa kanssa hän ilmoitti valmistavansa vasikan ihan pihveiksi asti.

Koko lehmä ei kuitenkaan tule vain meidän ruuaksi, vaan osa lihasta annetaan köyhille. Yleensä teurastetun elämen lihasta 1/3 jää perheeseen, 1/3 annetaan sukulaisille ja 1/3 jaetaan suoraan köyhille perheille, meidän tapauksessa otamme itsellemme vain sen osan, jonka luulemme käyttävämme, loput lahjoitamme pois. Egyptissä on paljon köyhiä perheitä ja useimmat auttajat ovat korruptoituneita, joten todellisuudessa vain murto-osa avustuksista menee köyhille ihmisille. Siksi äiti päättikin ottaa mukaansa Amskun pieniä vaatteita ja antaa ne suoraan perheisiin, joissa on vauvoja!