Tahtos äiti kahvia, isi sitä keittämähän, otti Amskun mukahan! -"kaahanko kuppiin kans?" Amir on kova auttamaan, hän haluaa olla kaikkialla ja kaikessa mukana.

Amir on myös kova sieppaamaan haluamansa. Hän on hyvin sitkeä, peräänantamaton, poika ei juuri koskaan itke sitä, että kiellät ja otat hänen käsistään kielletyn tavaran pois. Ei, pieni mies strategioi uuden hyökkäyksen ja tavaran takaisin anastamisen!! (kuka sanoi, että vauvoilla on lyhyt muisti??)

Pieni käsi luikertaa lautaslle sieppaa salamannopeasti palan leipää tai nyrkillisen riisiä?? "Uskomatonta kuinka nopea tuo poika on" isi päivittelee. Varsinkin, jos kyseessä on esine, puhelin, jota isi yrittää piilotella tai siirtää kauemmaksi pienen pojan ulottuvilta. Amir ei lannistu, sillä   jos ei heti ensimmäisellä kerralla onnistu, niin onhan sen onnistuttava jollain toisella kerralla!   -on pienen pojan motto. Ok, poika toistaiseksi näyttää tyytyvän  pelikorttiin, jonka isi pojalle antoi. Näen hänen kuitenkin silmäilevän puhelinta, kuin arvioiden kaukaa kuinka sen sieppaisi. Jep, jep! Amsku huijaa isiä pudottaen kortin lattialle, ja isin kumartuessa nostamaan korttia, ja vot, puhelin on kuin onkin pojan kädessä! "Uskomatonta, että isi menee aina samaan halpaan!" Amsku tietää että ei kannata nielaista, ennenkuin suu on täynnä mansikkaa!